Haitallisten aineiden ja veden poistamiseksi verestä ja ihmisen elektrolyyttien säätelemiseksi munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden on käytettävä onttokuitukalvotyyppisiä keinotekoisia dialysaattoreita. Hemodialyysin aikana veri sisältää verisoluja, proteiineja ja muita komponentteja, jotka johtavat helposti kalvovirran vähenemiseen. Tulevaisuuden tutkimuksen pääsuunta on etsiä uudentyyppistä dialyysikalvoa, joka ei ole helppo adsorboida proteiineja, ei ole helppo muodostaa koaguloitunutta proteiinikerrosta kalvon pinnalle ja jolla on sileä kalvopinta. Tällä hetkellä dialyysikalvomateriaalien tyypit muuttuvat jatkuvasti, mutta {{0}}~-mikroglobuliinin poistamisessa ja biologisessa yhteensopivuudessa on edelleen puutteita. Tämä koe keskittyy polyeetterisulfonikalvomateriaalien rakenteellisiin ominaisuuksiin ja dialyysiominaisuuksiin. Tässä artikkelissa polyeetterisulfoni onttokuitudialyysikalvoja kehrätään kuiva-märkäkehräysprosessilla, ja onttojen kuitukalvojen rakennetta, joiden seinämäpaksuudet ja sisähalkaisijat vaihtelevat, sekä kehitettyjen dialyysilaitteiden dialyysitehoa tutkitaan parhaan kehruuprosessin määrittämiseksi; Dialyysikalvon pinta-alan, simuloitujen nesteen ja dialyysin virtausnopeuksien sekä liuenneiden aineiden pitoisuusgradienttien vaikutuksia kalvodialyysin suorituskykyyn tutkitaan parhaiden dialyysiolosuhteiden määrittämiseksi. Käsitelty onttokuitukalvo valettiin pieniksi komponenteiksi ja kalvon puhdasvesivirtaus, murtumispaine, vetovenymä ja murtolujuus testattiin laboratoriossa valmistetulla laitteella. Onttokuitukalvo kapseloitiin dialysaattoriin keskipakovalulla. Lysotsyymiä käytettiin _2~-mikroglobuliinin sijasta ja naudan seerumin albumiinia ihmisen seerumin albumiinin sijasta. Valmistettiin simuloitu neste, joka koostui puhtaasta vedestä, ureasta, lysotsyymistä ja naudan seerumin albumiinista. Tätä simuloitua nestettä käytettiin korvaamaan potilaan veri tässä artikkelissa kehitetyn polyeetterisulfoni onttokuitukalvodialysaattorin dialyysitehokkuuden arvioimiseksi. Tulokset osoittivat, että kun lisäaineen polyetyleeniglykolin pitoisuus oli 27,6 painoprosenttia, kalvon mekaaniset ominaisuudet olivat paremmat. Eri seinämäpaksuuksilla olevien onttokuitukalvodialysaattorien simuloidussa nesteessä urean puhdistuma voi olla yli 64 %, eikä ero ole suuri. Naudan seerumin albumiinin retentioaste voi olla yli 98 %. Lysotsyymin puhdistumanopeudessa on joitain eroja. Mitä pienempi seinämän paksuus, sitä suurempi välysnopeus. Kalvon, jonka seinämän paksuus on 10μm, lysotsyymin puhdistuma on 29 %. Eri kuidun sisähalkaisijan omaavien dialysaattorien urean puhdistuma on noin 80 %. Dialysaattorilla, jonka kuidun sisähalkaisija on 0,26 mm, on korkein urean puhdistuma, joka on 88,6 %. Lysotsyymin puhdistumanopeus vaihtelee suuresti. Mitä pienempi sisähalkaisija, sitä suurempi välysnopeus. Dialysaattorin, jonka sisähalkaisija on 0,26 mm, lysotsyymin puhdistuma on 62,8 %. Sillä on vähän vaikutusta naudan seerumin albumiinin retentioon, ja retentioaste voi olla yli 98 %. Dialyysikalvon alueen kasvattaminen, simuloidun nesteen ja dialysaatin virtausnopeuden lisääminen sekä liuenneen aineen pitoisuusgradientin lisääminen voivat lisätä lysotsyymin ja urean puhdistumanopeutta, eikä sillä ole juuri mitään vaikutusta naudan seerumin albumiinin retentioon.